Tämän viikon kuulumisia

Olen nyt noin nelisen viikkoa katsonut enemmän syömisteni perään, ja näistä viikoista paino on jumittanut noin kaksi viikkoa.

Olen normaalisti maltillisen laihdutuksen ystävä ja johtoajatukseni on ehdottomasti se, että laihdutus ei saa tuntua vaikealta tai kituuttamiselta. Sellainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -asenne ei mielestäni sovi laihdutukseen ollenkaan. Tai sitten täytyy olla valmis kärsimään koko loppuelämä. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla tehostarttina nutraamista, koska ajatus kesäkilojen karistamisesta yksi kerrallaan tuntui tappavan rasittavalta.

Nutraus oli minulle helppoa. Olin ajatellut jatkaa sitä kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla kiloja putosi noin 3-4, ja tällöin näläntunne ja erilaiset heikotukset vaivasivat ajoittain. Toinen viikko kuluikin sitten aivan toisenlaisissa merkeissä. Näläntunne katosi täysin, samoin mieliteot. Oli huikaiseva tunne huomata olevansa kerrankin "vapaa" ruuasta ja sen jatkuvasta ajattelusta. Ilmeisesti menin ketoosiin, millään muullakaan sitä "herrajumala, minun ei tarvitse näköjään syödä!" -tunnetta ei voi selittää. Elin sen viikon noin 400-600 kalorilla päivässä, voi, se oli ihmeellistä.

Yksi huono puoli siinä tosin oli. Painoni ei enää pudonnut. Eikä vatsani toiminut yli viikkoon. Yksinkertaisesti minulle tuli tunne, että aineenvaihduntani jumahti täysin. Niinpä hetken mietittyäni päätin jättää nutraamisen kahteen viikkoon, vaikka oli tarkoitus jatkaa sitä kolme. Voi olla ja varmasti onkin niin, että paino olisi taas jossain vaiheessa lähtenyt putoamaan. Mutta minun kärsivällisyyteni loppui. Niinpä siirryin "normaaliin" syömiseen, joskin kalorimääriä tiukasti vahtien. Paino jumitti vielä toisen viikon, nyt tällä viikolla se näyttää olevan viimein taas laskemaan päin.

Huomasin jo viime vuonna, että minulla on kuukaudessa ehkä yksi sellainen viikko, jolloin paino saattaa tipahtaa kerralla useammankin kilon. Muut kolmisen viikkoa ovat sitten jumitusta vastaan taistelua. Painon putoaminen ei siis minulla ole todellakaan tasaista. Kuukautiskiertoon suhteutettuna näyttää siltä, että aika ovulaatiosta menkkoihin on kaikkein otollisinta pudotusaikaa, menkkojen aikana alkaa sitten turvotusta kertymään, ja sitä kestääkin suunnilleen seuraavaan ovulaatioon saakka. Kiertoni on yleensä suht tasainen, ja uskon tunnistavani ovulaation (mielialan perusteella) suurin piirtein, en nyt ehkä ihan päivälleen mutta sinne päin. Pääni ei oikein osaa suhtautua jumitukseen järkevästi. Kun paino jumittaa, tekisi mieli vain vähentää ja vähentää syömisiä, vaikka järki sanoo, ettei siihen leikkiin pitäisi ryhtyä mukaan. Toisaalta stressaaminen saattaa (ihan hormonitoiminnasta johtuen) joidenkin tutkimusten mukaan haitata aineenvaihduntaa, joten tästä syntyy helposti kierre. Olenkin ajatellut, että käyn jatkossa vaa'alla vähän harvemmin (yleensä siis käyn päivittäin), tai ainakin harvennan vaa'alla hyppäämistä jos alkaa tuntua että pää hajoaa siinä.

Tämä viikko on mennyt ei ihan niin oppikirjan mukaan. Olen yövuorojen jälkeisillä valvontavapailla, ja päätin sallia itselleni karkkipäivän ensimmäistä kertaa neljään viikkoon. Niinpä söin tiistaina irtokarkkeja ja jäätelöä varmaan ainakin 700 kcal edestä. Kokonaiskalorit pysyivät kuitenkin alle 2000:ssa. Eilen sitten kävin äitini kanssa kaupungilla syömässä, ja jälkiruokaakin tuli otettua, vaikka yleensä en juuri koskaan ravintolassa ota sitä. Kotona en sitten paljoa syönytkään, kokonaiskalorit ehkä 1500. Ja tänään... No, muuten tuli syötyä järkevästi ja niukahkosti, mutta teki mieli jotain makeaa, ja ostin sitten kaupasta 150 gramman pussin turkinpippureita ajatellen, että syön niitä vain vähän, eihän niitä pysty edes kerralla paljoa syömään... No, söin koko pussin. Kokonaiskalorit ehkä 1700-1900. Ei siis mitään järisyttävän suuria kalorimääriä yli kulutuksen minään päivänä, mutta eihän tämä nyt mitään laihduttajan ihanne-elämää ole. En jaksa kuitenkaan stressata, paino on pitkän jumituksen jälkeen ollut laskusuunnassa (jotenkin oudosti se laskee just silloin kun tykkää, eikä näytä korreloivan syömisten kanssa mitenkään! Tämän viikon matalin lukema on irtokarkkipäivän jälkeiseltä aamulta...).