Syysvaatteita

Äskeisessä tekstissä käsittelemistäni typeristä ahdistuksenaiheista huolimatta (mietin pitkään, kehtaanko lähettää sen tekstin), aion silti kirjoittaa aikomani postauksen uusista syysvaatteistani. Mielialani vaihtelevat aika nopeasti, välillä minulla on lähes normaali olo, kun taas toisena hetkenä alan skitsoilla jonkin aivan idioottimaisen asian vuoksi. Se saattaa kyllä olla hormonaalistakin, kuukautiskiertoni on nimittäin harvinaisen sekaisin, mikä ei ole kovin tyypillistä. En tiedä yhtään, mikä kierron vaihe tällä hetkellä on menossa. Menkkojen olisi jo pitänyt tulla, tai sitten ne tulivat etuajassa harvinaisen niukkoina ja luulin niitä ovulaation aikaiseksi välivuodoksi. No, raskaana en ainakaan voi olla!

* käskee itseään lopettamaan hyödyttömän asioiden vatvomisen ja keskittymään tavallisiin asioihin *

Kävin toissapäivänä pitkästä aikaa shoppailemassa, ja löysin ihan hemmetin ihanat (omasta mielestäni) kengät ja syystakin.

Täytyy tunnustaa, että olen paatunut halpisvaatteiden ostaja, vaikka sanotaankin, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Olen esimerkiksi vuosikausia haaveillut oikeista Converseista, mutta en ole koskaan raaskinut ostaa sellaisia, koska kuutisenkymppiä tennareista tuntuu hirveän kalliilta. Kuitenkin olen siinä ajassa, jonka yhdet Converset todennäköisesti kestäisivät, kuluttanut varmasti kymmenen paria alelaareista haalittuja tennareita. En edes raaski heittää niitä pois vaikka ne olisivat ihan rikki, vaan voin kävellä parikin kuukautta kengillä, joista on pohjat puhki tms. Sama juttu vaatteiden kanssa. Minulle 30-40 euroa on päällyspuserosta paljon, 30-40 euroa sopiva hinta farkuista, 10-20 euroa sopiva hinta pitkähihaisesta t-paidasta. Kalleimmat rintsikkani ovat maksaneet varmaan pari kymppiä, ja ostan niitä yleensä joko perusrättikauppojen (KappAhl, Lindex jne.) "Osta 3 maksa 2" -tarjouksista (ja kelpuutan kaikki mallit ja koot jotka vain suurin piirtein saan päälleni kiskottua) tai marketeista.

Nyt kun alan tekemään töitä siviilivaatteissa ja kun tuleva työni edellyttää myös kaupungilla liikkumista ja matkustamista, olen päättänyt panostaa vaatteisiin hieman enemmän. Sillä ajatuksella, että ostan jatkossa harkitummin, mutta parempilaatuisia vaatteita. Olen visuaalinen ihminen ja tykkäisin kyllä panostaa pukeutumiseen ja tyyliin samalla tavalla kuin panostan sisustukseen (vaikka olenkin huono siivoamaan ja huoleton huithapeli, jokaisen seinäni väri ja verhojen kuvio on mietitty tarkkaan), mutta tässäkin asiassa ylipaino valitettavasti rajoittaa. En esimerkiksi useinkaan kehtaa käyttää niin räväköitä ja persoonallisia vaatteita kuin haluaisin, koska läskit.

Olen pitkään haaveillut sellaisista saappaista, joissa on neulosvarsi. Esimerkiksi El Naturalista valmistaa sellaisia, mutta ne ovat minun budjetilleni aivan liian kalliita. Nyt satuin kuitenkin löytämään Espritin vähän vastaavat kengät, joille jäi 40% alennuksen ansiosta hintaa vain 41 euroa!

Takki puolestaan löytyi ihan Prismasta. Se on merkiltään Skila, joka on tietääkseni jonkinasteinen urheiluvaatemerkki. Tämä on ihan perus "kaupunkitakki", mutta ehkä selkeälinjaisuus kertoo jonkinasteisesta urheilullisuudesta. Olin yllättynyt, kun koko 46 mahtui ihan mukavasti. Ihan täydellisesti tuo ei olkapäistä istu, mutta riittävän hyvin. Takkia olisi ollut saatavana myös mustana, mutta tässä kohtaa en edes harkinnut sitä väriä. Fuksianpunainen (näyttää kuvassa violetimmalta kuin mitä on) on niiiiin minun värini.

Täytyy vielä kehua takin leikkausta: se on ei-niin-kehuttavan-muotoiselle ihmiselle tosin hyvän mallinen. Leikkaus on rintojen päältä ja alta suht napakka, mutta lantiolta levenevä, mikä luo vaikutelman siitä kuin vartalossa olisi jopa jotain muotoa. Minunkin yleinen virheeni on se, että pukeudun muodottomiin telttoihin. Ylipainoisenkaan ihmisen ei kannata piilottaa kaikkea. 

Tässä vielä ehkä parempi kuva takin leikkauksesta:

Se putoaa sittenkin

Jumitus näyttäisi olevan tältä erää ohi, tosin eiköhän se kohta taas ala uudestaan. Paino on parissa päivässä tipahtanut 113.5 kg:sta 111.9 kg:aan. Oli jo aikakin! Nyt voin alkaa jo varovasti sanoa, että olen karistanut kesäkilot ja osan viime talvenkin kiloista. Kertauksena: elokuussa 2011 painoin isomman laihdutusrupeaman jälkeen 111 kg, jonka jälkeen sain vielä syksyn mittaan painon käväisemään alimmillaan 108.5 kg:ssa, mutta en laske sitä "todelliseksi" lukemaksi koska paino tosiaan vain käväisi siellä. Oikeasti joku 109-110 on alin mihin voin sanoa päässeeni. Sitten en koko talveen ja kevääseen jaksanut ajatella koko laihduttamista, mutta kilot pysyivät aika pitkään poissa; keväällä painoin 113-114 kg. Kesän jälkeen sitten jo 117-118. Ja nyt sitten taas aletaan olla kohta tuossa 111:ssa. Vähän jojoilua, siis. Toisaalta kesäkilot tulivat ja lähtivät niin nopeasti, että lienivät lähinnä nestettä.

Varovasti toivon, että voisin jopa ennen tämän vuoden loppua päästä kaksinumeroisiin lukemiin. Minulle realistinen pudotustahti on noin 3 kg/kk, joten vähän tiukkaa se tulisi tekemään. Mutta olisi niin hienoa painaa se 99,9 kg mahdollisimman nopeasti... Milloinkohan painoni on viimeksi ollut kaksinumeroinen? Varmaankin yhdeksännen luokan ja lukion ensimmäisen vuoden välisenä kesänä... Ajattelin muuten, että jos joissain vaiheessa jaksaisin, voisin skannailla ja laittaa tänne joitakin lapsuuden ja nuoruuden kuviani, niin näkisitte millainen olen ollut silloin. Kun nyt katson esimerkiksi yläasteaikaisia kuviani, en näytä niissä mielestäni mitenkään järkyttävältä, vaikka silloin siltä tuntuikin. Voi, jos en olisi antanut kilojen vaikuttaa niin paljon itsetuntooni.

Olen muuten huomenna menossa kavereiden kanssa bilettämään, ja mietin juuri mitä laittaisin päälleni. Päädyin kokeilemaan yhtä mekkoa, jonka ostin toukokuussa. Silloin se oli ihan hirveä makkarankuori, mutta ostin sen silloin kuitenkin, koska ajattelin että saan pursuilevan keskivartalon peitettyä jollain päällyspuserolla. Mekossa on spagettiolkaimet, joten ihan sellaisenaan en sitä voisikaan käyttää vielä aikoihin. Mutta nyt kun kokeilin sitä, huomasin sen jo selkeästi väljentyneen! Tiukka se on edelleen keskivartalon kohdalta, mutta kyllä mä silti tällaisena kehtaan lähteä ihmisten ilmoille (paitsi, että huomenna ajattelin kyllä laittaa istuvat rintsikat ;p):

Yllättävää kyllä, näytän toi päällä mielestäni ihan ihmiseltä. Paksulta ihmiseltä kylläkin, mutta ihmiseltä kuitenkin. Tähän saakka olen tottunut pitämään itseäni vain muodottomana läskikasana. Enkä 128 kiloisena olisi todellakaan kehdannut pitää polvipituista mekkoa.

Tavoitevaatteita ja tuskailua

Innostuin tänään räpsimään erinäisiä valokuvia, joita sitten toivottavasti joskus saa taivastella siihen tyyliin, että ai kauhia miltä minä joskus näytinkään. Minulla on myös pari kivaa "projektivaatetta", joiden istuvuuden muutoksia on kiva laihismatkan varrella seurata. Olen oppinut, että kehonkuvan muutoksia on usein todella vaikea itse hahmottaa, joten kannattaa kerätä matkan varrella kaikenlaista "todistusaineistoa".

Aloitetaan ulkoilutakista.

Minulla ei oikeastaan vuosiin ole ollut kunnollisia ulkoiluvaatteita, vaikka olen kävellyt koiran/koirien kanssa päivittäin viimeiset kymmenen vuotta. Yksi syy on se, etten oikein kehtaa mennä urheiluliikkeisiin, minusta on aina tuntunut, että sellaiset kaupat ovat vain normaaleita ja hoikkia ihmisiä varten. Ja toiseksi, sopivankokoisia urheiluvaatteita on ylipäätään vaikea löytää, jos BMI alkaa nelosella. Tämän vuoden keväällä löysin kuitenkin Prismasta Raiskin ulkoilupuvun, jossa sekä housut että takki mahtuivat minulle kohtalaisen hyvin. Koko on muistaakseni D-mitoituksen 48. Takissa vain on tuttu ongelma, se on lantiosta aavistuksen tiukka, ja alkaa kirrata varsinkin liikkeessä.Vetoketju on kaksisuuntainen, joten olen toistaiseksi pitänyt sitä enimmäkseen niin, että vetskari on alhaalta parikymmentä senttiä auki.

Havainnollistavat kuvat:

Takki kiinni.

Takki auki. On se ehkä vähän hölmön näköinen noin, mutta en usko että kukaan vastaantulija jää asiaa miettimään. Seuraava koko olisi ollut liian reilu hartioista, joten tämä on pienempi paha. Ja minähän aion sitä paitsi laihtua.

Näin, ja nyt sitten vaan odotellaan, että viimeistään ensi keväänä pääsen postaamaan uusia kuvia joissa kyseinen takki istuu paljon paremmin, vetoketju suljettunakin :)

Innoistuin myös vertailemaan kaksia housujani. Näitä nyt ei voi käyttää vielä "ooh, kuinka paljon vaatekokoni on pienentynyt" -esimerkkinä, koska toiset ovat hivenen isot ja toiset hivenen pienet, eli vielä kategoriaan "tavoitevaate" laskettavissa. Mutta kuitenkin:

Alemmat housut ovat kokoa 54, päällimmäiset 48. Alemmat ovat käyneet jo vyötäröltä melko väljiksi, lahkeista vielä melko ok. Olen ostanut ne silloin, kun painoin viitisentoista kiloa enemmän kuin nyt. Käytän niitä kuitenkin yhä lenkkeilyhousuina. Kokoa 54 en kuitenkaan enää nykyään joudu uutena ostamaan.

Ja päällimmäiset housut sitten... Ostin ne viime syksynä kun painoni kävi alimmillaan, noin 109 kilossa. Tällä hetkellä, no, ne menevät jalkaan. Myönnetään tosin, että ovat vähän joustavaa kangasta. Vetoketjukin menee kiinni, siis pitkällään maaten ja vatsaa sisään vetäen :D Eli eivät mitkään käyttöhousut vielä. Realistisempi housukokoni on tällä hetkellä 50-52.

Tässä kuitenkin todisteita siitä, että kyllä minä prkl saan 48-housut jalkaani kiskottua jos tarve vaatii:

Mahaläskit eivät yhtään tykkää.

"Makkarankuori" voisi olla sopiva sana.

Parempia farkkujenistuvuusaikoja odotellessa, siis.