perjantai 2. syyskuuta 2011

Se putoaa sittenkin

Jumitus näyttäisi olevan tältä erää ohi, tosin eiköhän se kohta taas ala uudestaan. Paino on parissa päivässä tipahtanut 113.5 kg:sta 111.9 kg:aan. Oli jo aikakin! Nyt voin alkaa jo varovasti sanoa, että olen karistanut kesäkilot ja osan viime talvenkin kiloista. Kertauksena: elokuussa 2011 painoin isomman laihdutusrupeaman jälkeen 111 kg, jonka jälkeen sain vielä syksyn mittaan painon käväisemään alimmillaan 108.5 kg:ssa, mutta en laske sitä "todelliseksi" lukemaksi koska paino tosiaan vain käväisi siellä. Oikeasti joku 109-110 on alin mihin voin sanoa päässeeni. Sitten en koko talveen ja kevääseen jaksanut ajatella koko laihduttamista, mutta kilot pysyivät aika pitkään poissa; keväällä painoin 113-114 kg. Kesän jälkeen sitten jo 117-118. Ja nyt sitten taas aletaan olla kohta tuossa 111:ssa. Vähän jojoilua, siis. Toisaalta kesäkilot tulivat ja lähtivät niin nopeasti, että lienivät lähinnä nestettä.

Varovasti toivon, että voisin jopa ennen tämän vuoden loppua päästä kaksinumeroisiin lukemiin. Minulle realistinen pudotustahti on noin 3 kg/kk, joten vähän tiukkaa se tulisi tekemään. Mutta olisi niin hienoa painaa se 99,9 kg mahdollisimman nopeasti... Milloinkohan painoni on viimeksi ollut kaksinumeroinen? Varmaankin yhdeksännen luokan ja lukion ensimmäisen vuoden välisenä kesänä... Ajattelin muuten, että jos joissain vaiheessa jaksaisin, voisin skannailla ja laittaa tänne joitakin lapsuuden ja nuoruuden kuviani, niin näkisitte millainen olen ollut silloin. Kun nyt katson esimerkiksi yläasteaikaisia kuviani, en näytä niissä mielestäni mitenkään järkyttävältä, vaikka silloin siltä tuntuikin. Voi, jos en olisi antanut kilojen vaikuttaa niin paljon itsetuntooni.

Olen muuten huomenna menossa kavereiden kanssa bilettämään, ja mietin juuri mitä laittaisin päälleni. Päädyin kokeilemaan yhtä mekkoa, jonka ostin toukokuussa. Silloin se oli ihan hirveä makkarankuori, mutta ostin sen silloin kuitenkin, koska ajattelin että saan pursuilevan keskivartalon peitettyä jollain päällyspuserolla. Mekossa on spagettiolkaimet, joten ihan sellaisenaan en sitä voisikaan käyttää vielä aikoihin. Mutta nyt kun kokeilin sitä, huomasin sen jo selkeästi väljentyneen! Tiukka se on edelleen keskivartalon kohdalta, mutta kyllä mä silti tällaisena kehtaan lähteä ihmisten ilmoille (paitsi, että huomenna ajattelin kyllä laittaa istuvat rintsikat ;p):





Yllättävää kyllä, näytän toi päällä mielestäni ihan ihmiseltä. Paksulta ihmiseltä kylläkin, mutta ihmiseltä kuitenkin. Tähän saakka olen tottunut pitämään itseäni vain muodottomana läskikasana. Enkä 128 kiloisena olisi todellakaan kehdannut pitää polvipituista mekkoa.



8 kommenttia:

  1. No hei, toihan näyttää tosi hyvältä! Tottahan kehtaat lähteä. :-) Ja onnea pudotuksesta!

    VastaaPoista
  2. Onnea pudotuksesta! Ja minunkin mielestäni näytät todella hyvältä kuvassa, kauniin naiselliselta. :)

    VastaaPoista
  3. Onnea pudotuksesta! :) Toi mekko näyttää kyllä tosi hyvältä sun päällä, todellakin kehtaa lähteä :)

    VastaaPoista
  4. Mekko on kaunis ja sinä myös siellä sisällä!
    Toivottavasti on mukava ilta :)

    VastaaPoista
  5. Onnea pudotuksesta :)
    Mä yhdyn sun kanssa niin noihin ajatuksiin, että jos ei olisi antanut jo nuorena kilojen vaikuttaa itsetuntooni, niin olisinko nyt tasapainoisempi nainen.. Mutta nyt tämän tajutessamme, oomme jo matkalla parempaan :).

    Terv. Marika

    VastaaPoista
  6. Aivan upea asu sulle! En ikipäivinä uskoisi sun painoa tuon kuvan perusteella.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille mukavista ja kannustavista kommenteista! Baarissa & kavereiden kanssa oli kivaa, aamuun saakka meni.

    Marika, noinhan se on. Itse olen joskus miettinyt, että ajatuksessa siitä, että ihmisen uskomukset itsestään toimivat kuin itseään toteuttava ennuste, on paljon viisautta. Olin ehkä pahimmillani sellainen, jollainen yläasteikäisenä ja fyysisesti paljon pienempänä uskoin olevani. Mutta onneksi ihminen voi aina muuttaa ajattelutapojaan!

    Jälkimmäinen anonyymi, niin no, nuo kuvat ovat aina vähän kyseenalaisia totuusarvoltaan. Luulen, että kiloistani saa todellisuudessa paljon realistisemman kuvan, kuvissahan sitä aina seisoo sen pienen hetken ryhdikkäänä jne., mikä varmasti muuttaa vaikutelmaa vartalon mallista. Mutta kuvilla on ihan kiva luoda itselleen parempaa itsetuntoa ainakin välillä :D

    VastaaPoista