Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Nääh, en oikein mitään. *ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää asennoitua niinkuin laihdutusblogin pitäjältä nyt suunnilleen voisi odottaa*. Okei. Otetaan uusiksi. Aerobinen liikunta on sellaista hapenottokykyä lisäävää, ei niinkään lihaskuntoa kasvattavaa, eikö niin? Siis niinkuin kestävyyslajeja, kävelyä ja hiihtoa ja uintia ja sellaista, olenko minä nyt yhtään kartalla? Uintia minä rakastan, kesällä järvessä siis. Talvellakin se olisi kivaa, mutta en kehtaa mennä uimahalliin. Teoriassa ehkä kehtaisin jos tietäisin, etten varmasti törmää siellä tuttuihin (puolitutut olisivat pahimpia), mutta koska kukaan ei sellaista voi luvata, on vain pakko jättää menemättä. Ja no joo, koiran kanssa kävelen kohtuullisesti, mutta sekin muuttuu ikäväksi heti kun esim. ylämäissä alkaa hengästyttää... Tiedän, asenneongelma.
Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?
Mulla on kai ihan jo peruskoulutuksenikin puolesta olemassa aika hyvät perustiedot terveellisistä elämäntavoista (ja se, miksi suutarin lapsilla puolestaan ei ole kenkiä, onkin jo toinen tarina). Lähinnä haen erilaisista lähteistä pikemmin inspiraatiota kuin varsinaista tietoa. Jossain vaiheessa tykkäsin lukea KG-lehteä, siinäpä on oikein mainio ja monipuolinen painonhallintaläpyskä. Tykkäsin erityisesti onnistujatarinoista ja psykologisista jutuista, kuten esim. tunnesyömiseen ja laihduttajan itsetuntoon liittyvistä artikkeleista. Myös ruokaohjeet ovat olleet inspiroivia eivätkä liian kitukuuri-henkisiä. Viime aikoina musta on kuitenkin tuntunut, että tuo lehti ei ole enää niin mielenkiintoinen. Onnistujatarinoita on vähemmän, yleensä se yksi per lehti, ja nekin usein jotain "Laihdutin 80 kg:sta 65 kg:n" -juttuja, jotka eivät oikein motivoi tällaista ihmistä jolla pudotettavaa on nelisenkymmentä kiloa ja jo se 80 kg on kaukainen haave. Ja nuo psykologisemmat jututkin jotenkin alkavat toistaa itseään, kai se on niin ettei tuostakaan aihepiiristä riitä vuosi toisensa jälkeen aina vain uutta kirjoitettavaa.
Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!
Ai ulkoisesti vai sisäisesti? No, vastataan kumminkin päin. Ulkoisesti... Minulla on hyvin tummanruskeat ja kohtuullisen nätit silmät, joihin ihmiset yleensä ensimmäisenä kiinnittävät huomiota jos kommentoivat ulkonäköäni positiivisesti. Toiseksi, minulla on siinä mielessä harvinainen ihonsävy, että voin värjätä hiukseni ihan minkä tahansa värisiksi hopeanvaaleista punaisen kautta mustanruskeisiin, eivätkä ne koskaan ole epäsopusoinnussa ihonvärin kanssa. Tätä ovat itseni lisäksi kommentoineet myös kampaajani sekä (jostain käsittämättömästä syystä) yläasteen äidinkielenopettajani, joten en ainoastaan kuvittele näyttäväni ihan luontevalta milloin minkäkin värisissä hiuksissa. Kolmanneksi, minulla on aika pienet kädet. Sormet ovat toki aika pulleat, mutta on kivaa kun voi edes joissakin vaatekappaleissa käyttää kokoa S :D Neljänneksi, en ole mitenkään järisyttävän roteva tai romuluinen naiseksi, vaikka paksu olenkin. Jos on pakko valita, olen mieluummin leveäreitinen ja isoperseinen kuin esim. poikkeuksellisen harteikas ja rintava. Viidenneksi, olen hivenen ikäistäni nuoremman näköinen. Murrosiässä ja varhaisessa aikuisuudessahan olin selkeästi ikäistäni nuoremman näköinen, mikä ei silloin ollut yhtään kivaa (laivan tax freen myyjä on mm. nauranut mulle päin naamaa kun ostin 18-vuotiaana siideriä, hymynsä hyytyi vasta kun todistin että ihan oikeasti olen täysi-ikäinen), mutta kuten minulle silloin hoettiin, vielä se siitä iloksi muuttuu. Luulen, että olen perusilmeeltäni jotenkin viattoman, ystävällisen ja ehkä hiukan naiivinkin oloinen, mikä nuorentaa yleisvaikutelmaa. Asiakkaat kommentoivat joskus että vaikutan "kauhean nuorelta" tai "lähes lapselta", mikä joskus saa heidät epäilemään onko minulla tarpeeksi elämänkokemusta pystyäkseni auttamaan heitä. Ja olen kuitenkin sentään 27.
Ja sitten henkiset ominaisuudet... No, olen pohdiskeleva ja analyyttinen. Pystyn ymmärtämään ja erittelemään ihmisten monimutkaistakin käyttäytymistä ja katsomaan asioita objektiivisesti. Minulla on syvä halu ymmärtää ihmisiä ja uskoa hyvyyteen heissä. Olen tiedonhaluinen ja osaan kyseenalaistaa asioita, haluan haastaa itseni ja mielipiteeni. Ja lisäksi, olen haaveellinen, eskapistinen ja minulla on hyvä mielikuvitus.
Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa?
En usko. Minulla on ylipainoa niin paljon, että tuntisin tarvetta laihduttaa vaikka yleinen naiskuva olisi millainen tahansa. Omien esteettisten mieltymysteni puolesta viehätyn sitä paitsi huomattavasti enemmän normaalipainoisista kuin selkeän laihoista ihmisistä. Myönnän silti, että nykyajan ja median tapa yhdistää hoikkuus kaikkiin sellaisiin hyvinä pidettyihin ominaisuuksiin kuten määrätietoisuus, älykkyys, sosiaalisuus jne. luo kyllä paineita ja ärsyttää joskus.
Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta?
Joskus 7-8 kg jälkeen, jolloin sain muutamat pitkään käyttämättöminä olleet housut taas kiskottua jalkaan.
Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi?
En uskalla edes ajatella. Siihen on vielä niin kauan. Toivon, että opin myös tavoitteen pitämistä tässä matkan varrella.
Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi?
Se parempi olo ja henkinen tasapainoisuus, jota laihduttaminen lisää. Halu pystyä joskus vielä ratsastamaan. Tarve perustaa vielä jonain päivänä perhe ja saada lapsia.
Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)?
Ajattelen, että silloin tällöin on ihan lupakin irroitella kohtuudella. Toki jos lyhyemmälle aikavälille sattuu useampia vastaavia tilanteita, täytyy niiden varalle tehdä tarkempaa toimintasuunnitelmaa. Pääsääntöisesti kuitenkin ajattelen, että onnistunut painonhallinta ei niinkään koostu kieltäytymisistä harvinaisissa juhlatilanteissa, vaan tasapainoisesta syömisestä kaiken arjen keskellä niiden juhlien välissä.
