Päivät 3. - 8.

Aika monta päivää on jäänyt väliin. Toinen kissoistani jouduttiin puoli-yllättäen lopettamaan tiistaina ja viikonloppu on ollut kiireinen, joten en ole ehtinyt blogia päivittämään.

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi? 

Tämä on paha, tosi paha. En tosiaankaan osaa tähän mitään yleisesti tunnettuja nimiä mainita, sillä en koskaan kiinnitä mihinkään julkkisten vartaloihin huomiota. Suuri osa viihteen parissa työskentelevistä naisjulkkiksista on minun silmääni vain ihan samalla tylsällä tavalla tosi laihoja, kukaan ei jää erityisesti mieleen. Urheilijat taas ovat usein minun makuuni sellaisia kuivakoita kuikeloita, riippuu tietysti vähän lajista. Minulla on oikeasti aika armollinen vartalomaku: suht muodokas, sopusuhtainen, naisellinen vartalo on sellainen jota sekä tykkään muilla katsella, että itsellenikin mieluusti ottaisin. Ei tarvitse olla erityisen lihaksikas tai sporttinenkaan, sillä minun mielikuvissani huomattava sporttisuus yhdistyy vähän ikävästi erittäin pedanttiin ja niuhoon elämäntapaan, joka tuntuu itselle vieraalta ja luotaantyöntävältä. 5-10 kg ylipainoa on esteettisesti minulle pienempi paha kuin sama määrä alipainoa, varsinkin jos kilot ovat jakaantuneet sopusuhtaisesti ja ihminen on vielä niistä huolimatta kohtuullisen kiinteä. Yhden urheilijaryhmän voisin ehkä kyllä erikseen mainita: tykkään taitoluistelijoista ja erityisesti heidän jaloistaan. Taitoluistelijat ovat kai luonnossa vielä paljon pienempiä ja hennompia kuin miltä telkkarissa vaikuttavat, mutta heillä on silti erityisesti alaruumiissa lihaksikkuutta ja jäntevyyttä, kai ne hypyt vaativat sitä.

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa? 

En aktiivisesti mitään, mutta kaikenlaisia omituisiakin ajatuksia on välillä päässä käväissyt, ja välillä ne ovat johtaneet jopa en ehkä sittenkään halua tätä -ajatuksiin, jotka kuitenkin ovat olleet ohimeneviä. Kun on ollut koko ikänsä ylipainoinen, sitä ehkä välillä miettii olisiko kuitenkaan tositilanteessa valmis niin suureen minäkuvan muutokseen, mitä painon putoaminen toisi tullessaan.

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi? 

Minun elämässäni ylipaino on ollut huomattava este varsinkin sosiaalisen elämän suhteen. Se on jo vuosia saanut minut epäilemään kelvollisuuttani muiden silmissä, sekä lisännyt sosiaalista epävarmuutta. Seurustelun ja ihmisten tapaamisen pariutumismielessä se on tähän saakka estänyt täysin. Joten ehkä suurinsyy pudottaa painoa on yksinkertaisesti se, että sitä kautta pystyisin elämään normaalimpaa ja täysipainoisempaa elämää.

Täytyy myöntää, että terveysseikat eivät koskaan ole omalla kohdalla huolestuttaneet niin paljoa kuin ehkä pitäisi. Kai sitä vielä tässä iässä (27) jotenkin pitää itseään kuolemattomana. Ja kun verensokerit, kolesterolit ja verenpaineet ovat ihanteelliset eivätkä kilot vielä tässä iässä vaikuta liikkumiseenkaan ihmeemmin, ei terveysriskejä osaa omalla kohdallaan pitää kovin suurina.

Tosin epäilen, että tulevaisuudessa terveys- ja elämänsisältö -motiivien suhteet saattavat tulla vaihtumaan. Tässä iässä alan jo vapautua nuoruuden ulkonäköpaineista ja nähdä itseni kokonaisvaltaisessa, sallivammassa valossa eikä ylipaino enää niin ollen vaikuta itsetuntoon (ja esimerkiksi siihen pariutumiseen) niin paljon kuin ennen, sen sijaan terveysseikkoja saattaa ehkä alkaa ajattelemaan kriittisemmin kunhan tässä uhkaavasti alkaa keski-ikäistyä...

Yksi yksittäinen painonpudotusmotivaattori on lisäksi se, että tahtoisin joskus vielä pystyä ratsastamaan.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin? 

Joo, ahmin. En tarkalleen tiedä, miksi. Viime aikoina olen lopettanut asian analysoimisen. Isoimpana tekijänä on varmasti se, että herkkujen syöminen on tapa. Toisaalta se saattaa olla jonkinlaista turvallisuuskäyttäytymistä, jostain syystä vain kuuluu kuvioon, että joka päivä täytyy olla saatavilla jotain herkkua. Minua ihan todella ahdistaa ajatella sellaista päivää, jolloin en söisi mitään hyvää. Elämä vain tuntuisi hirveän tyhjältä, jos sellaiseen kauhistuttavaan elämäntapaan täytyisi totutella. Aktiivisemmin laihduttaessanikin olen syönyt esim. jäätelöä päivittäin. Aiemmin olen ollut todella vahva tunnesyöjä (esimerkiksi jos oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa, minun täytyi aina mennä kotiin irtokarkkikaupan kautta kun toiset lähtivät kotiin puolisoidensa kanssa tai luo - jotenkin siihen liittyi se ajatus, että kaikilla muilla on joku, mutta minulla on vain karkkia), mutta nykyään olen kallistunut sille kannalle, että syömisessä on kysymys vain sitkeästä tavasta.

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan? 

Äiti on yksi niitä harvoja ihmisiä jotka tietävät. Suhtautuu kannustavasti, hänellä on samaa ongelmaa itselläänkin. Emme kyllä tällä hetkellä hirveästi puhu asiasta.

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

En aktiivisesti mitään. Kävelen koiran kanssa päivittäin, "normaalisti" noin 5-7 km, mutta tällä hetkellä koiran ollessa toipumislomalla olkanivelleikkauksen jälkeen kilometrit jäävät max. 3-4 km/vrk -tasolle. Tavoitteenani on lisätä koiran kanssa liikkumista niin, että jatkossa kävelisimme sellaiset 8-10 km/vrk. Sanon ihan suoraan, etten tykkää harrastaa liikuntaa pelkän liikkumisen vuoksi, koska en vain tykkää siitä. Kuntosalille en aio lähteä koskaan, korostan, en koskaan. Uimista sen sijaan voisin harkita, se olisi ainoa kuntoliikuntamuoto, josta voisin tykätäkin.